lauantai 26. marraskuuta 2016

PARATIISILOMA MAURITIUKSELLA

Mauritiukselle lähdettiin marras-joulukuun vaihteessa 2016, mikä osoittautui säiden puolesta erinomaiseksi matkustusajaksi. Turisteja ei myöskään siihen aikaan ollut paljoa ja lennot Istanbulista olivat mukavan tyhjät!


Saapuminen paratiisiin kehujen arvoisella Turkish Airlinesilla


Grand Bay Suites - hotellimme sisäpiha ja allasalue


Hotellin allasalue teki minuun suuren vaikutuksen ja uima-altaan reunaa pitkin meni istuinosa, joka teki altaasta nauttimisesta ihan luksusta!


Altaan ritiläreuna oli kauniisti koristeltu kivillä piiloon = täydellistä!


Paras syömämme annos lomallamme tarjoiltiin meille Grill&Chill - ravintolassa.


La Rougaille Creole - ravintolassa tilaamamme alkuruoka


Kanaa ja riisiä lisukkeineen on yksi kreoliruuan peruspilareista.


Litsi-iltapala Mont Choisyn rannalla. Mauritiuksella kasvaa ja kasvatetaan paljon litsejä, eli kiinanluumuja. Niitä myytiin kadulla lähes jokaisessa kojussa ja niitä tulikin ostettua kerran jos toisenkin. 


Yli puolet Mauritiuslaisista ovat hinduja ja Grand Bassin alueelle on rakennettu 35m korkea Shiva-patsas.


Grand Bassin pyhä järvi on pyhiinvaellus paikka, jonne kaikki saaren hindut kerran vuodessa kokoontuvat.


Shiva 


Hanuman temple Grand Bassin alueen kukkulalla


Villi apinat Grand Bassin alueella pitivät huolen että ihmisten jumalille tuodut hedelmät katoavat parempiin suihin! :D


Troux Aux Cerf Volcano - kraateri


Black River Gorges National Park


Black River Gorges National Park


Le Mornen alue Chamarelin  näköalapaikalta.


7 Colored Earth luonnon muodostelma


Chamarel Waterfall


Sateinen aamu Grand Bayssä vaihtui katamaraaniretkeksi Ile Aux Cerf - paratiisisaarelle


White sand and black lava rocks in Ile Aux Cerf Island. Mauritius on vulkaaninen saari ja saaren rannoilta löytyykin pikimustia laavakiviä.


Ilta-aurinko Grand Bayn rannalla


Grand Bay


Grand Bay


Sunset in Grand Bay


Roadway to the turquoise


Evening at Grand Bay beach


La Cuvette beach oli lähimpänä hotelliamme ja olimme molemmat sitä mieltä että tämä ranta oli meidän mielestä paras. Ranta oli pieni ja rauhallinen. Me koettiin että ranta on turvallinen eikä siellä tarvinnut pelätä varkaita.

La Cuvette Beach

Mont Choisy beach sijaitsi muutaman kilometrin päässä Grand Baystä etelään ja se oli pitkä ranta täynnä elämää.

Mont Choisy beach oli myös paikallisten suosima ranta ja sinne osa leiriytyivät pidemmäksikin aikaa viettämään kesälomaansa.

Bain Boeuf Beach saaren pohoiskärjessä.

Trou Aux Biches beach sijaitsi muutama kilometri etelään Mont Choisyista ja tämä ranta vaikutti todella viihtyisältä ja jopa hieman kadehdittiin rannalla olevia puisia aurinkotuoleja.

Trou Aux Biches beach

Grand Gaube sijaitsi saaren pohoisosassa mutta itärannikolla.

Which one would you choose? Grand Gaube

Anse La Raie beach oli todella pieni ja kaunis ranta aivan saaren pohjoisosassa ja jos olisi ollut enemmän aikaa olisin mielelläni tullut tänne viettämään yhden päivän ottaen aurinkoa, uiden ja ihastellen tuota täydellisen turkoosia vettä.

Tie Pereybereen. Jalkakäytävät Grand Bayssa olivat yliarvostettuja, joten niitä ei juurikaan ollut :D







YLEISFIILIS:
En tiedä mutta jostain syystä minulla oli kaikista kuvista ja lukemistani jutuista jäänyt pieni epäilys Mauritiusta kohtaan. Koko ajan tuntui että vertailin sitä Malediiveihin ja jotenkin päähäni oli iskostunut lauseet "ennemmin Malediivit kuin Mauritius".  Miehenikin oli saannut samanlaisia kommentteja, mm. "Mauritiuksella on tosi huonot kiviset rannat, Malediivit oli paljon parempi"(en kyllä ymmärrä sitäkään että joku sanoo noin jollekkin joka on juuri lähdössä reissuun??). Nämä eivät tietenkään fiilistä hirveästi nostattaneet. En tiedä miksi jaksoin edes päätäni vaivata tällaisilla kun kaikilla ihmisillä on omat mielipiteet ja omat kokemuspohjat jokaiseen asiaan eikä se todellakaan tarkoita sitä että kaikki olisi samaa mieltä asiasta. Ja se tuli taaskin tämän turhan murhetimisen jälkeen todettua hyvin mielin.

Mauritius oli ihana. En tiedä oliko se vaan siksi että en ole ikinä ollut sellaisessa paikassa missä niin lämmintä, kauniita paratiisirantoja ja turkoosia vettä vai siitä etten luvattoman pitkään aikaan ole käynyt rantalomalla tai viikon mittaisella reissulla. Oli miten oli me pidettiin Mauritiuksesta tosi paljon ja tuo paikka ylitti kaikki odotukset! (ehkä rima ei ollut niin korkealla kun synkisteltiin jo vähän etukäteen? :D) Olin niin onnellinen että epäilykseni (myös miehen) eivät pitäneet paikkaansa ja tykättiin paikasta tosi paljon. Parasta lomassa olikin juuri se että saatiin siitä irti paljon, niin rantalomaa ja aurinkoa kuin myös nähtävyyksiä ja omatoimista tutustimista.

Kun matkaa suunniteltiin lomakohteeksi kaiken googlettelun jälkeen valikoitui Mauritiuksen pohjoisosassa sijaitseva Grand Bay. Se kuulemma on saaren tämän hetkinen turistikeskittymä ja sitä suositeltiin varsinkin ensimmäistä kertaa Mauritukselle matkustaville. Grand Bay oli meidän mielestä hyvä valinta ja sieltä löytyikin mukavasti myös muuta tekemistä kuin vaan rannalla loikoilua tai hotellialue, koska me halusimme tehdä ja nähdä myös muuta lomallamme.

Grand Bay oli tosiaankin turistikeskittymä mutta näin marras-joulukuun taitteessa se ei todellakaan ollut mikään turistirysä, päinvastoin. Turisteja sai melkein etsiä ja välillä mietittiin kaduilla kävellessämme että missä kaikki ovat, siis turistit :D paikallisia näkyikin sitäkin enemmäin ja meille kerrottiikin että marras-joulukuu onkin paikallisten kesäloma-aikaa ja monet Mauritiuslaistet ovat juurikin sillä hetkellä lomalla. Ja se myös näkyi katukuvassa. Mikä ei tietenkään ollut huono asia vaan toi sitä aitoa Mauritiuslaista tunnelmaa, esim. monet kymmenet Mauritiuslaiset leiriytyivät  rannoille (vähän ehkä niinkuin meillä konsanaan ihmiset menevät mökeille) ja siellä pystytettiin telttoja ja muita lakanavirityksiä auringon suojaksi, tehtiin ruokaa ja soitettiin musiikkia isoista kaiuttimista. Siinä välissä sitten tietysti pelasivat rantapelejä, tanssivat, kävivät uimassa ja joivat mitäs muutakaan kuin alkoholia. Voi miten suomalaista mökkikulttuuria eikö totta? :D


LENNOT:
Mauritiukselle pystyy lentämään tietääkseni suoraan Suomesta, jolloin lentoaika on suurinpiirtein 12h mutta me lensimme yhden pompun kanssa Istanbulin kautta, jolloin lentoaika Istanbulista määränpäähän oli 9-10h. Meidän lennot Mauritiukselle hoiti kokonaisuudessaan Turkish Airlines. Siitä olin aika innoissani sillä en ole ennen tällä kyseisellä lentoyhtyiöllä lentänyt ja olen ainoastaan kuullut siitä hyvää, joten pitkä monen tunnin lento Turkish Airlinesillä houkutteli jo valmiiksi. Mutta koska en ole ikinä näin pitkiä lentoja lentänyt niin on vaikea tietenkin vertailla muihin yhtiöihin.

Pitkä yli yhdeksän tunnin lento Istanbulista Mauritiukselle meni mielestäni todella kivuttomasti ja olin hieman hämmästynyt miten helppo se olikaan. Nukuin lähes tulkoon koko matkan aamiaseen saakka joka tarjoiltiin pari tuntia ennen laskeutumista. Hieman olin pelännyt pepun puutumista, jalkojen turpoamista ja kaikkea muuta mutta kaikki meni hyvin. Lentosukat olivat jalassa ja litkin vettä niin paljon kuin mahdollista.

Lento takaisin Mauritukselta Istanbuliin lähti illalla yhdeksän aikaan. Se olikin sitten hieman vaikeampi osaltani. Nukuin aluksi muutaman tunnin mutta sen jälkeen tuntui jalkoja alkavan kivistää ja sitä olisi halunnut koko ajan nousta ylös jaloittelemaan. Yritin kuitenkin sinnikkäästi pitää silmäni kiinni ja lopuksi olinkin taas niin väsynyt että kun aamiaista alettiin tarjoamaan olisin vaan halunnut nukkua :D

Pakko myös vielä kehua Turkish Airlinesia heidän mahtavasta ruuasta ja palvelusta kaikilla lennoilla. Ruoka oli erinomaisen maukasta ja varsinkin pitkillä lennoilla asiakkaille annettiin niin tyynyjen ja vilttien lisäksi lämmin rätti kasvojen pesuun, pakkauksen joka sisälsi lämpösukat, tohvelit, silmälaput ja hampaidenpesutarvikkeet. Eli suurinosa käsimatkatavaroistani oli turhia - mikä tosin hieman ärsytti :D



MAJOITUS:
Meidän hotelliksemme valikoitui hinnan, sijainnin ja hyvien arvostelujen saannut, aivan Grand Bayn keskustan tuntumassa sijaitseva, Grand Bay Suites huoneistohotelli, joka osoittautui loistavaksi budjettihotelliksi (suositellaan ehdottomasti pennin venyttäjille!). Hotelli oli pieni ja sympaattinen perheyritys. Huoneet olivat isoja ja hyvällä maulla sisustettuja. En todellakaan ole ennen törmännyt hotellihuoneisiin, jotka olisivat samalla tavalla kodikkaasti ja hyvällä maulla toteutettu. Siivous ja pyyhkeidenvaihto joka päivä ja siivooja tiskasi myös astiamme. Keittiö ehkä hieman puutteellinen varustukseltaan, mutta me käytimme sitä oikeastaan vaan aamiaisen/välipalan tekoon johon se toimi oikein loistavasti. Ruokakauppa aivan tien toisella puolella josta sai ostettua kaiken tarvittavan. Ilmastointi toimi ongelmitta ja Wifi vaihtelevasti. 

 Sisäpihalla oli pieni spa-henkinen allas ja sen ympärillä aurinkotuoleja sekä paljon kasvillisuutta, joka teki paikasta todella viihtyisän. Me saimme vielä pohjakerroksen huoneen, joten meillä oli terassilta suora yhteys sisäpihan ihanalle allasalueelle. Se mikä minuun teki myös suuren vaikutuksen oli altaan sisäreunoilla oleva "istuin osa" (eli pystyit altaassa istumaan silleen puoliksi ylös vedestä, u know?) ja ehkä viehättävin asia oli altaan ympäillä oleva ritiläosa, johon ylimenevä vesi valuu oli kauniisti ja nerokkaasti naamioitu kivillä

Kaikesta hyvästä huolimatta hotelli oli kuitenkin hieman kulunut ja suttunen ehkä eurooppalaiseen kulttuuriin, mutta meitä tämä ei haitanut ja meidän mielestä hotelli täytti oikein hyvin tasonsa vaatimukset. 

RUOKAILU:
Meidän tavoitteena on yleensä matkoilla syödä joka päivä eri paikoissa mutta koska emme ole kulinaristien aatelia meille käy myös muut kuin vain paikallista tarjoavat ravintolat. Hyvien ruokapaikkojen löytäminen ja päättäminen onkin yksi matkan haasteista (varsinkin jos haluaa välttää ikävät turistivaivat :D ) mutta onneksi on Tripadvisor olemassa. Siitä olikin meille todella paljon apua ja sen avulla söimme jokaisessa ravintolassa loistavaa ruokaa ja vältyimme ruokamyrkytyksiltä. Maitohappobakteereita söimme kuitenkin jo viikon ennen matkaa ja koko matkan ajan.

Paikalliseen kreoliruokaan pääsimme tutustumaan muutamana kertana loman aikana. Kreoliruoka on siis saannut vaikutteita niin afrikasta ja aasiasta ja se yleensä koostuu grillatusta lihasta (yleensä kanaa tai mereneläviä) tai kastikkeesta riisillä ja salaatilla. Itse pidin ruuasta todella paljon, se oli maukasta mutta todella tuhtia, joten joka päivä en sitä jaksanut syödä.

Me söimme loistavaa paikallista ruokaa La Rougaille Creole - ravintolassa (Tripadvisorin sijalla 4), jossa tilasimme alkuruuaksi maukkaat rapukeitot ja pääruuaksi söimme tietysti kalaa sekä kanacurrykastiketta. Paikallista ruokaa saimme myös varaamillamme retkillä sekä viimeisenä päivänä kävimme Pereyberessä sijaitsevassa Grill&Chill - ravintolassa (Tripadvisorin sijalla 1), joka todellakin arvoidensa arvoinen. Ravintolan edessä kadulla kokki grillaa kaikki annokset ja jo heti ruokalistaa tarkastellessa meille tuotiin grillistä maistiasia, joiden tuonti pöytään kesti siihen saakka kunnes meille tuotiin alkupalat pöytään. Tilasimme molemmat grill-mix lautasen, johon kuului siis grillattua kanaa, lammasta sekä paikallisia makkaroita lisukkeineen. Tämä ravintola oli niin ruualtaan kuin palvelultaan koko loman paras ja suosittelemme ehdottomasti poikkamaan tähän ravintolaan jos lomailee Grand Bayssä.

Yksi ravintola, joka ansaitsee vielä maininnan oli Grand Bayn keskustassa sijaitseva italialaisravintola Botteghita, jonne kannattaa suunata kun currykanat ja riisit alkavat tulla korvista ulos! Botteghitassa meille tarjoiltiin kaupungin parhaat pizzat.



TEKEMISTÄ:
Mauritiuksen leveysasteilla pääasiallinen tekeminen liittyy tietysti rantaelämään, vesileikkeihin, sukeltamiaeen ja snorklaukseen. Ja siihen mekin pääasiassa keskityttiin. Päivät vietettiin rannalla, altaalla tai retkillä, iltapäivästä tutustuttiin kaupunkiin ja ravintoloihin. Mutta koska me halusimme nähdä myös muutakin kuin vaan Grand Bayin biitsit varasimme Viatorin kautta kaksi erilaista retkeä.
Ensimmäinen retki oli kokopäiväretki eteläiseen ja lounais Mauritiuksen nähtävyyksille, jossa nähtiin Mauritiuksen tärkeimmät nähtävyydet, muun muassa Troux Aux Cerf Volcano - kraateri, Grand Bassin hindutemppelialue, Black River Gorges -  kansallispuisto upeine nähtävyyksineen, Chamarelin alueen rommitehdas, vesiputoukset ja 7 Colored Earth.

Toinen retkemme oli kokopäivän katamaraanireissu Maurituksen itärannikolla sijaitsevalle Ile Aux Cerf paratiisisaarelle, jonne paikallisten mukaan jokaisen turistin on vähintäänkin mentävä. Katamaraanireissulla päästiin näkemään Grand Riverin vesiputoukset, snorklata koralliriutalla, syödä ja juoda katamaraanilla sekä nauttia olosta Ile Aux Cerfin saarella.

Varasimme retkemme aivan ensimmäisinä lomapäivinä ja saimme ne hyvin varattua mutta jos haluaa kokea enemmän niin kannattaa ehdottomasti varata retket ennen matkaa sillä olisin halunnut kokea vielä eteläisen Maurituksen Le Mornen alueen ja osallistua johonkin vedenalaiseen retkeen, mutta ne jäi meiltä kokematta koska päivät eivät riittäneet meillä mutta hyvällä suunnittelulla etukäteen olisi nekin saatu varmasti mahdutettua lomallemme.

Me myös vuokrasimme yhdeksi päiväksi skootterin, jonka kanssa tutkimme omatoimisesti saaren pohjoisosaa ja sen rantoja. Skootterin vuokraus päiväksi maksoi noin 750MUR ja sillä viiletimme rantateitä Trou Aux Biches rannalta aivan toiselle puolelle saarta Grand Gaubeen. Grand Bayn keskustassa liikenne oli ajoittain hieman kaaosmaista mutta maalaisjärjellä ja maltilla siitäkin selviää. Kaupungin ulkopuolella liikenne oli paljon rauhallisempaa.


PARASTA:
Parasta lomassamme oli se että Mauritius oli monipuolinen. Jopa vain viikon mittaiseen lomaan saa mahtumaan niin nauttimista auringosta paratiisirannoilla, vesiaktiviteetteja sekä luontoa ja nähtävyyksiä. Vähän niin kuin kaikille kaikkea.

Olin myös positiivisesti yllättynyt miten haukaa snorklaaminen oli ja katamaraaniretken yksi parhaimmista kokemuksista oli snorklaaminen koralliriutalla. Hieman harmitti että meidän Gopro sanoi itsensä irti juuri ennen matkaa, muuten olisimme ottaneet kuvia myös vedenalaisista seikkailuista.



HUONOINTA:
En osaa sanoa johtuiko tämä vaan kulttuurierosta, vai siitä että paikalliset pitävät kesälomiaan juuri silloin vai vaan siitä että matkustimme ehkä hieman sesongin ulkopuolella vai mistä mutta minusta oli kummallista että kaikki kaupat menivät kiinni 4-5 aikaan ja ravintolat avautuivat vasta 6-7 aikaan. Olen itse niin tottunut siihen että päivät vietetään rannalla tai retkillä ja illasta tutustutaan kauppoihin ja ravintoloihin mutta tuolla kaikki kaupat menivät kiinni ennen kuin oltiin kaupungilla, jonne menoa piti vielä venyttää niin että ravintolat ovat sitten auki. Eli mitään ei tullut juurikaan ostettua mitä ei saanut läheisestä marketista :D

Mauritius elää turisimista ja vaikka minun mittapuun mukaan Grand Bay ei ollut ainakaan tähän aikaan vuodesta mikään turistirysä on Grand Bay kuitenkin turistialuetta ja hinnat myös olivat sen mukaiset.

Viikko riittää kyllä hyvin saaren tutkimiseen mutta itse olisin halunnut ehtiä tehdä vielä muutaman retken, joten olisin mielelläni ollut vielä Mauritiuksella muutaman päivän lisää.




VINKKEJÄ:



- RETKET:
 varatkaa ainakin yksi kokopäivän retki ja mielellään jo hyvissä ajoin

- RAHA:
vaihtakaa valuutta vasta Mauritiuksen lentokentällä, siellä huomattavasti parempi kurssi kuin Suomessa

-SÄÄ:
ilma koko lomamme aikana oli lämmin ja kostea ja mittarinlukemat hipoivat joka päivä +30 astetta säästä riippumatta. Suurimmaksi osaksi päivää oli aurinkoista mutta ilma saattoi hetkessä muuttua pilviseksi ja kahtena päivänä koimme kovat sadekuurot, jotka tosin loppuivat yhtä nopeasti kuin alkoivat.

- TEKEMISTÄ:
- jos vasemman puoleinen liikenne ei hirvitä ja pystyt itse pysyä rauhallisena jokseenkin kaaosmaisessa liikenteessä niin vuokratkaa skootteri ja tutustukaa paikkoihin omatoimisesti. Jos liikenne hirvittää kannattaa suunnata pienemmille teille ja kyliin, siellä huomattavasti rauhallisempaa
- käykää snorklaamassa!

- RUOKA:
- syökää vähintään kerran paikallista ruokaa
- syökää tuoreita hedelmiä, muun muassa tähän aikaan vuodesta litsit ja ananakset olivat mehukkaita

-ALKOHOLI:
maistakaa paikallista rommia ja olutta (Phoenix ja Blue Marlin)



lauantai 17. syyskuuta 2016

HUIPUT HUIPPUVUORET

Longyearbyen
Longyearbyenin ehkä kuvatuimmat asuintalot. Ihanat pastelli talot <3
Longyearbyen
Huippuvuorilla asuu noin 3000 jääkarhua ja vain 2000 ihmistä. Laki suojelee molempia. Mutta suurimmaksi osaksi aikaa jääkarhut eivät tule ihmisten asuin alueelle ja ihmiset antavat jääkarhujen olla rauhassa. Vuodessa ammutaan n. 3 jääkarhua itsepuolustukseksi. Kaikki kaadot tutkitaan tarkasti ja jos todetaan että ihminen olisi voinut toimia toisin niin ettei jääkarhua olisi tarvinnut ampua, saa ihminen siitä syytteen. Kaadosta tulevat varat menevät jääkarhuja suojelevalle yhdistykselle. Viimeeksi ihminen joutui jääkarhun tappamaksi vuonna 2012, mutta tämä johtui suurimmaksi osaksi kokemuksen ja osaamisen puutteesta erämaassa. Suurin tavattu jääkarhu Huippuvuorilla on 800 kiloinen ja se on tappanut ja tulee vielä varmuudella tappamaan ihmisiä. 


Adventdalen

Adventfjorden. Kylä sijaitsee noin viidentoista kilometrin päässä.

Kansainvälinen siemenholvi. Siemenet säilytetään n. -18 astessa ikiroudassa ja ne säilyvät holvissa jopa 400 vuotta senkin jälkeen jos sähköt loppuvat. Holvissa on noin 1500 suomalaista näytettä.

Huippuvuoret
Maailman pohjoisimman Svalbard Bryggeri-panimon olutta, joka kuulemma oli aika hyvää. Tämä olut on 94% tehty Huippuvuorilla ja sen raaka-aineena on käytetty 2000 vuotta vanhan Bogerbreen - jäätikön vettä. 


Longyearbyen
Huippuvuorten kirkko sekä paikan vanhin rakennus - vanha postiasema.


Kaiken sen kauniin luonnon keskellä pitää muistaa että paikka elää turismin ja tieteen lisäksi teollisuudesta, joka näkyy myös katukuvassa. Longyearbyenissa toimii vielä yksi hiilikaivos. Sen tuotosta osa käytetään saaren lämmitykseen ja sähköntuotantoon ja osa myydään eteenpäin, muun muassa Saksaan terästeollisuuteen.


Huippuvuorilla on noin 4000 moottorikelkkaa, jotka odottavat tällaisina moottorikelkkamerinä lumentuloa. Pysyvä lumi tulee Huippuvuorille yllättäin yleensä vasta tammikuussa ja Golf-virran takia talvet ovat suhteellisen leutoja.


Longyearbyen
Huippuvuorilla toimii monta koiratarhaa. Koiria käytetään niin koiravaljakoissa kuin mukana metsästyksessä sekä tietenkin kotikoirina. Kaikki koiratarhojen koirat ovat ns. arktisen alueiden koirarotuja, kuten huskeja ja alaskanmalamutteja. Yhdellä tarhalla, jossa käytiin kaikki koirat olivat sekoituksia monista eri roduista, joten sillä selittyi myös koirien erilaiset ulkonäöt. Toiset näyttivät ihan huskeyilta ja toiset esim. karjalankarhukoirilta ja norjan harmaahirvikoirilta. Omistajien mukaan sekarotuisilla saadaan paras mahdollinen koira olemukseltaan sekä terveydeltään. Jotta koirien sukupuutkin pysyisivät mahdollisimman puhtaina, alueelle tuodaan koiria eri puolelta maailmaa. Kuvassa näkyvä Kuura, on esimerkiksi tuotu Pohjois-Suomesta tuomaan uutta verta alueelle. Koirat asuvat koko ikänsä ulkona ja ovat ulkokoiriksi soveltuvia. Niiden turkki ja rasvakerrokset ovat arktiseen elämiseen soveltuvia. Kaupungilla/kylässä on myös huomioitu koirat ja niille on paljon "pysäköintipaikkoja" sekä koirankoppeja.


Meidän koiravaljakon johtajakoirina toimi Böddi ja Carmen. Koirat työskentelevät noin 10 vuotiaiksi, jonka jälkeen ne eläköityvät. Jokaiselle eläköityvälle koiralle yritetään löytää koti saarelta. Koirat sopivat erinomaisesti Huippuvuorten asukkaille, koska siellä ei asuta kuin keskimäärin n. 4-5 vuotta, juuri koiran odotetun eläke-eliniän ajan.



Etäisyyksiä Huippuvuorilla on todella vaikea hahmottaa kun ei ole mitään kasvillisuutta. Nämäkin vuoret ovat useiden kilometrien päässä, huipuista puhumattakaan. Isfjordin toisella puolella on vanhoja kaivoksia. Työntekijät tekivät siellä 6 päivästä viikkoa ja tulivat yhdeksi yöksi alas kaivokselta. Heiltä kesti alastulo noin 6h, joten se kertoo aika paljon etäisyyksistä.


Longyearbyen beach. Ranta oli hieman tyhjä näin syyskuisena sunnuntaina, mutta paikallisten mukaan moni käy uimassa juhannuksen aikoihin, jolloin vesi on kuulemma ihan siedettävää. Tällä hetkellä vesi oli jo jääkylmää. Vain kelluvät jääpalat puuttuivat kun kädellä kokeiltiin.




 Saarella on kuitenkin useampi päiväkoti sekä koulu (lk 1-10). Ammattikoulua tai lukiota ei ole vaan niiden takia saarelta joutuu yleensä muuttamaan pois. Saarella toimii kuitenkin maailman pohjoisin yliopisto UNIS,

 Eri puolella saarta asuu muutama ns. turkismetsästäjä (trapper). Erakoita, jotka asuvat kaukana asutuksesta ja elävät omin ehdoin metsästämällä ja hyödyntämällä luontoa. Turkinmetsästyksellä on pitkät perinteet Huippuvuorilla, joten sitä perinnettä ei haluta menettää. Kaksi nuorehkoa miestä ovat asuneet Indre Wijdefjorden Nasjonalparkin alueella nyt n.3-4 vuotta. Wijk-alueella Huippuvuorilla on asunut samalla paikalla yksi mies yksinään jo n. 40 vuotta, aloittamalla trapperinä mutta nykyään hän toimii pörssimeklarina myyden ja ostaen osakkeita keskellä erämaata, muun muassa radiopuhelimen välityksellä. Yksi oppaistamme on kerran kohdannut kyseisen miehen. Hän vaikutti hyvinvoivalta mutta ehkä hieman erikoiselta. Mutta voiko muuta edes odottaa 40v. erakkona elävältä ihmiseltä? Matkalaiset oliva kysyneet häneltä että haluaisiko hän yhden eläköityvän vetokoiran kaverikseen ja siihen hän oli vastannut ettei hän voi ottaa sellaista sillä sitten hän ei voi kulkea miten haluaa (hän on siis asunut samalla paikalla 40v.).


Longyearbyen
Breathtaking mountain yoga retreat next to the North Pole.


Longyearbyen
Huippuvuorilla asuu vakituisesti n. 2000 asukasta, jotka ovat suurimmaksi osaksi erilaisia työntekijöitä, tutkijoita, opettajia tai opiskelijoita. Huippuvuorille ei tulla kuitenkaan pysyvästi asumaan. Tänne ei synnytä eikä tänne kuolla eikä saarella ole yhtään työtöntä. Huippuvuorilla ei ole ns. sosiaaliturvaa, eli ellet pysty elättämään itseäsi sinut häädetään saarelta.




Puolessa välissä huippua. Se sai riittää.


Bird cliffs. Linnut ovat jo lähteneet etelään mutta nämä jylhät kalliot ovat silti näyttävät!


Vaatetus kohdillaan. Ei tullut kylmä :D


Grumant
Venäläisen kaivoskylän Grumantin rauniot. Grumant hylättiin 60-luvulla ja suurin osa rakennuksisa on sortunut mereen. Grumantissa asui parhaimmillaan noin 1500 ihmistä. 


Isfjord


Karlsberger pub Longyearbyenin keskustassa on (joku) rankannut maailman kuudenneksi parhaimmaksi pubiksi. Heillä on yksi maailman laajimmista whisky-kokoelmista sekä vaikuttava kokoelma konjakkeja ja rommeja. Minua kiinnosti eniten vaikuttavat valokuvat pubin seinällä hiilikaivostyöntekijöistä, jotka edelleen työskentelevät Longyearbyenin ainoalla toiminnassa olevalla hiilikaivoksella, Gruve 7. 

YLEISFIILIS:
Reissu oli aivan mahtava, ehkä sanoin kuvailematon. Se olo kun kone laskeutu pikkuriikkiselle Svalbardin lentokentälle oli aika häkeltynyt. Nyt me todellakin ollaan täällä korkealla pohjoisessa kaukana kaikesta. Maisemat olivat pilvisyydestä huolimatta huikeat. Muistan ihmetelleeni Islannin matkalla vuorten ihmeellisyyttä, mutta täällä se ihmettely oli moninkertainen! Kaikista erikoisinta oli paikasssa se että etäisyyksiä oli todella vaikea hahmottaa kun saarella ei ole juuri minkäänlaista kasvillisuutta, joka kasvaa yli 10cm korkeammaksi. 

LENNOT:
Matkan suunnitellu alkoi jo aikaisin viime keväänä, olisiko ollut huhtikuussa. Olen jo vuosia selaillut säännöllisin väliajoin lentoja/matkoja Huippuvuorille. Keväällä taas selatessani matkoja tuli eteeni todella hyvän hintaiset lennot, n.240€ (olin siis kauan sitten lukenut jostain että jos lennot sinne saa alle 300€ niin se on halpaa) ja aloin heti etsiä sopivaa majoituspaikkaa. Matka ajankohdaksi valikoitui syyskuu, koska se ajoittuu hieman huippusesongin jälkeen ja tällöin myös hieman vähemmän turisteja (ja halvempaa). Löysin varteenotettavan hotellin ja tämän jälkeen pidin myyntipuheen miehelle ja pienen neuvottelun jälkeen varattiinkin jo matkat. Lentomme Osloon lähti aikaisin perjantai aamulla ja reilun tunnin vaihtoajalla starttasi kone Oslon lentokentältä kohti Longyearbyeniä. Perillä olimme puolilta päivin paikallista aikaa. Lentokentältä hyppäisimme Flybuss linja-autoon, joka vei meidät suoraan hotellin pihalle 75NOK hintaan per nenä.

Kotiinlähtö päivänä samalla bussilla takaisin lentokentälle ja kone Osloon lähti puolilta päivin maanantaina. Oslossa olimme puoli neljän aikaan iltapäivällä. Vaihtoaikamme oli n.5h joten otimme junan Oslon keskustaan ja pyörimme siellä muutaman tunnin (mm. Hard Rock Cafe) ennen kuin palattiin takaisin lentokentälle. Lento Helsinkiin lähti yhdeksältä ja puolilta öin oltiinkin jo Suomen kamaralla.

MAJOITUS:
Majapaikaksemme valikoitui yksi saaren muutamasta hotellista, ehkä parhaammaksi rankattu Radisson Blu Polar Bear. Vaikka olemmekin aikamoisia budjettimatkaajia, niin haluamme kuitenkin hotellitasoista majoitusta omalla kylpyhuoneella ja mieluiten aamupalalla. Tämä hotelli oli oikeastaan ainoa vaihtoehto, joka oli varteenotettava, sillä muut hotellit olivat täynnä ja hostelliin emme halunneet. Joten muutama satanen hotellista olimme valmiita maksamaan. Yhteensä lento+hotelli jäi meille maksamaan per nenä n. 500€. Valitsemalla hostellin, lennosta ja majapaikasta olisi saannut pulittaa n. 300-400€.

Radisson Blu Polar Bear oli oikein siisti ja mukava. Päärakennus on kuulemma tehty Norjan talviolypialaisiin ja oli heidän maajoukkueensa majapaikkana, jonka jälkeen se on siirretty Huippuvuorille. Kierrätystä siis parhaimmillaan. Meidän huoneemme nro 1010 sijaitsi viereisessä rakennuksessa ja meillä oli oma uloskäynti, joten me pidettiin kenkiä huoneessa. Huippuvuorillahan on siis vanha tapa (liittyen muistaakseni juuri likaisiin kaivostyöläisiin) että kengät jätetään eteiseen, jotta ei sotketa koko paikkaa.



RUOKAILU:
Longyearbyenissä on monta ravintolaa ja me otimmekin tavoitteeksi joka päivä syödä eri ravintolassa. Monta ravintolaa jäi kuitenkin kokeilematta, muun muassa Huset-niminen ravintola sai todella paljon kehuja sekä Nybyenin Coal Miners Cabinissä sijaitseva ravintola tarjoaa kuulemma parhaita ribsejä. Näihin kahteen emme ehtineet valitettavasti tutustua.

Ensimmäisenä päivänä nautimme päivällisemme Kroa-nimisessä ravintolassa aivan Longyearbyenin keskustassa. Ravintola oli todella viihtyisä ja heillä oli monipuolinen menyy. Täällä koimme matkamme ainoan kulinaristisen kokeilun, koska otimme alkupalaksi valasta (Smoked minke whale with lingonberry syrup, flatbread and sour cream). Ei kummankaan herkkua, mutta nyt sitä on ainakin maistettu. Pääruuaksi valittiin molemmat pizzat, jotka olivat siis jäätävän kokoiset pannupizzat. Mutta hyvää oli ja rokottivat lompakkoa noin 18€ kpl.


Seuraavana päivänä ruokailupaikaksemme valikuitui Kroan naapurissa Svalbar-ravintola. Tilattiin tällä kertaa hampurilaiset, jotka olivat oikein hyviä ja sopivan kokoisia. Näistä pulitettiin n.17€ kpl. Ei vetänyt ihan Kroalle vertoja mutta hyvä perusruokapaikka ja siellä mahdollista katsoa urheilua ja pelata vaikka biljardia tai lautapelejä.


Sunnuntaina ruokapaikaksemme valittiin Radisson Blu hotellimme kanssa samassa rakennuksessa pyörivään Barenz-pubiin, jossa tilattiin yllätys yllätys pizzat. Tällä kertaa saimme kuitenkin normaali kokoiset ja näköiset pizzat, jotka olivat myös oikein maittavat. Pizzat täällä verottivat lompakkoa noin 17€ kpl. Barenz-pubissa hauska sisustus, jossa käytetty uutta ja vanhaa ja seinillä hauskoja tauluja.



TEKEMISTÄ:

Longyearbyenhän on pieni kylä, missä kuitenkin on kaikki tarvittavat palvelut. Mutta turistina me ei kuitenkaan oltu tultu sinne vain kävelemään pääkatua edes takaisin. Varasin meille siis jo ennen matkaa muutaman retken, jotka koin meille tarpeellisiksi, koska emme voi kuitenkaan poistua kylän ulkopuolelta ilman opasta. Lonyearbyenistähän ei saa poistua ilman opasta tai omaa kivääriä jääkarhuvaaran takia.

Aloitimme matkamme siis jo heti perjantai-iltapäivällä sight-seeing matkalla, jossa pikku bussi kierrätti meitä paikan ympäri erilaisilla nähtävyyksillä, mm. EISCAT-tutkimusslaitos, vanha lentokenttä, kansainvälinen siemenholvi ja kirkko.


Lauantaina meidän ohjelmstoon kuului n. 3h veneretki hylättyyn Grumantiin ja iltapäivällä ajelimme koiravaljakolla rannikkoa pitkin.


Sunnuntaina lähdettiin aikaisin aamulla mönkijäsafarille Adventdaleniin ja kipusimme muun muassa n. 500m korkeuteen merenpinnan yläpuolelle ja kävimme tervehtimässä koiria Huippuvuorten isoimmassa koiratarhassa. Tämä oli miehen mielestä parasta koko reissussa kun pääsi ajamaan mönkkärillä.


Tekemistä riittää Huippuvuorilla vaikka millä mitalla, mutta lähes kaikki aktivitetti on suunnattu ulkoilma ihmisille. Meidän valitsemien retkien lisäksi Huippuvuorilla voi käydä vaelluksilla, pidemmillä veneretkillä muissa kylissä mm. Pyramiden tai Barentsburgissa, kajakkiretkillä ja esim. kalastamassa. Talvikaudella voi käydä tietysti moottorikelkkailemassa ja vaelteluja jääluolissa. Me varattiin retkemme Spitsbergen tavelin kautta ennakkoon mutta Huippuvuorilla on myös muita retkien järjestäjiä ja retkiä voi myös varata monen hotellin kautta.


Retkien lisäksi Longyearbyenissa toimii erilaisia kauppoja, kahviloita ja kaksi todella hyvät arvosanat saannutta museota, joista me käytiin Svalbard Museumissa. Se sijaitsi Huippuvuorten yliopistorakennuksessa ja sisäänpääsy oli n. 10€/aikuinen. Museo oli minusta todella moderni ja todella mielenkiintoinen. Museossa kerrottiin niin eläimistä kuin ihmisistä Huippuvuorilla.

PARASTA:
Luonto, luonto ja luonto. Luonto ja ne vuoret ovat niin ihmeellisiä että niitä jaksaa ihmetellä joka päivä. Vuoret ovat niin isoja ja meri on niin turkoosia! Vaikka meidän matkamme kesti vain 2 kokonaista päivää ja 2 puolikasta, niin luulen että saimme kokea todella paljon näin lyhyessä ajassa retkien ja upeiden oppaiden ansiosta. Jos meillä olisi ollut vielä yksi kokonainen päivä käytettävissä Longyearbyenissä, olisin ehdottomasti halunnut vuokrata pyörät ja pyöräillä kohdetta ympäri. Ehkä silloin olisi tullut myös käytyä Nybenissä sekä Husetissa. Olisimme myös patikoineet läheisen vuoren huipulle asti, joka tällä kertaa jäi meiltä vain puoleen väliin :)

HUONOINTA:
Hinta-taso on korkea varsinkin palveluissa, eli juuri retkistä sai maksaa kovan hinnan. Mutta oppaiden osaaminen oli huippuluokkaa ja retket olivat todellakin rahan arvoisia. Vaikka kylä onkin pieni, niin etäisyydet ovat kuitenkin suhteellisen pitkiä vaikka silmä sanoisi muuta. Esim. Huippuvuorten kirkko näkyi hyvin hotelliltamme ja se näytti olevan aika lähellä mutta tarkistaessani kartalta sinne oli matkaa noin 2km. 

Toinen hankala asia, johon itse törmäsimme ja tuli mieleen oli rahan vaihto. Mieheni vaihtoi siis käteistä Oslon kentällä, mutta se onnistui ainoastaan menemällä ulos air-side puolelta takaisin lähtöaulaan, jossa rahanvaihtopiste ja sitten takaisin turvatarkastuksen kautta. Toimii jos ei ole tiukka vaihtoaika. Meillä oli riittävä, n. 1,5h. Itsellä aikomukseni oli ottaa suoraan automaatista ulos rahaa Oslon lentokentällä, mutta tein sen virheen että menimme jo non-shengen alueelle passin tarkastuksen läpi ja siellä oleva automaatti antoi ulos vain dollareita!?! No, siellä sitten istuttiin lähdössä Huippuvuorille dollareiden kanssa. Ajattelin vaihtaa ne Longyearbyenin pankissa mutta siellä ei ollut rahanvaihto mahdollisuutta, joten dollarit takaisin taskuun ja automaatille ottamaan kruunuja ulos. Huippuvuorilla toki toimii kansainväliset luottokortit, mutta koska itselläni on electron-kortti (ja se on toiminut suurimmaksi osaksi kaikissa paikoissa) olen kokenut parhaaksi ihan varmuuden vuoksi pitää mukana vähän aina paikallista rahaa, jos kortti ei jostain syystä toimi. Minusta on myös helpompi seurata näin rahankäyttöä ulkomailla, missä eri valuutta.

VINKKEJÄ:

- retket:
 käykää ainakin yhdellä retkellä lomanne aikana, esim. jos ei halua mitään toiminnallista sight-seeing on hyvä tapa nähdä koko Longyearbyenin alue ja tärkeimmät nähtävyydet. (n. 30€/nenä)

- museo: 

käykää väh. yhdessä Longyearbyenin museossa, Svalbard Museum oli todella vaikuttava (n.10€/nenä)

- alkoholi:

oluen ystävät maistakaa Huippuvuorten omia oluita, niitä saa paljon halvemmalla kaupasta, mutta tarvitset siihen lentolippusi sillä niiden myynti on rajoitettua.

- sää:

näin syyskuussa siellä on jo kylmä joten varautukaan toppatakkiin, pipoon, hanskoihin ja lämpimiin vaatteisiin jo tullessanne. Ulkona oli n. +4 astetta ja suurimmaksi osaksi tuulista. Kun on tarpeeksi vaatetta ulkona on kylmyydestä huolimatta kiva olla. Paikan päällä monta vaateliikettä jos jotain unohtui kotiin, mutta niistä saa tietysti pulittaa hieman korkeamman hinnan.

- raha:

parhaimman valuuttakurssin sain yllättäin ottamalla ulos Norjan kruunuja suoraan Huippuvuorten automaatista, mutta sen toimivuuteen ei pidä kuulemma luottaa sataprosenttisesti. Parasta siis ottaa luottokortti mukaan ja ottaa paikan päällä tarvittava määrä ulos käteistä automaatin toimiessa.

- ruoka:
ruokailu on suhteellisen kallista, joten me söimme ulkona vain kerran päivässä. Hyvä keino "säästää" ruokailussa on valita sellainen majoituspaikka missa tarjoillaan aamiainen. Kun syö hyvän aamiaisen pärjää pitkälle päivään ilman muuta ruokaa. Ostimme hotelli huoneeseen paikallisesta marketista pientä purtavaa hätävaraksi, esim. pähkinöitä, suklaata ja banaania.




TÄSMÄVINKIT LOVIISAAN

Mitä tehdä Loviisassa? Missä syödä tai koska tulla?  Lue alta paikallisen täsmä vinkit;  SYÖTÄVÄÄ JA JUOTAVAA ...